На главную

Annina Karhu. Turun Sanomat. 2010. 16 september.

Shakespearen innoittama intensiivinen kuvavirta [рецезия на финском языке]

Shakespeare – Laboratory. Quotations and images from the great tragedies. Bolshoy puppets theatre. St.Petersburg state theatre arts academy. Ideointi, visuaalinen ja musiikillinen suunnittelu viidennen vuosikurssin opiskelijat. Vastuuopettajat Ruslan Kudashov ja Yana Tumina. Valot Larisa Novikova. Äänet Yulia Gladisheva. 14.9. Vierailuesitys Manilla-teatterissa.

 Pietarin teatteriakatemian viidennen vuosikurssin opiskelijoiden ideoimassa ja suunnittelemassa Shakespeare – Laboratory -esityksessä lähtökohtana ovat William Shakespearen (1564–1616) tragediat. Niistä poimitut tapahtumat ja tunnelmat muodostavat visuaalisen teatterin keinoin yllätyksellisen ja intensiivisen kuvavirran.

 Esitys koostuu seitsemästätoista nimetystä performanssista. Kohtausten välissä näyttämön poikki vedetään rituaalimaisesti läpinäkyvä muoviesirippu, jonka pinnalle projisoidaan seuraavan kohtauksen nimi. Kohtaukset ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, mutta monet niistä myös limittyvät toisiinsa esimerkiksi edellisestä kohtauksesta näyttämölle jääneen esineistön kanssa.

Nykyteatterille, jota Shakespeare – Laboratory edustaa, ovat tyypillisiä rinnasteiset ja fragmentaariset rakenteet. Koska draamateksti ei ole hierarkiassa ylimpänä, kuten perinteisessä draamallisessa teatterissa, esityksen seuraaminen ei välttämättä edellytä edes Shakespearen draamojen tuntemusta.

 Kirjoitetun ja puhutun tekstin asema korvautuu Shakespeare – Laboratoryssa unenomaista logiikkaa noudattavalla visuaalisella dramaturgialla. Kuvallisuus ilmenee paitsi näyttelijöiden koreografioidussa liikekielessä ja hallitussa gestiikassa, myös – ja ennen kaikkea – erilaisten esineiden ja materiaalien näyttävässä ja kekseliäässä käytössä.

Esineiden toiminnallisuus

 Kaikella näyttämölle tuoduilla elementeillä tehdään jotain konkreettista. Esineisiin liittyvä toiminnallisuus luo esityksen rytmin, joka vaihtelee raivokkaan kiihkeästä hauraan hiljaiseen. Kohtausten sisäinen ja keskinäinen intensiteetti säilyy koko parituntisen esityksen ajan.

 Näyttämöllä nähdään muun muassa erilaisia katosta riippuvia ja putoavia esineitä, lasinpaloja, vettä, riekaleiksi revittävä useita metrejä korkea paperinukke, ihmisen korkuinen räsynukke, naruja, nauhoja ja liinoja, valoissa näyttävästi pöllyävää jauhoa sekä pimeydessä loistavia tulitikkuja. 

 Esimerkiksi kohtauksessa, joka on nimetty ”Montague & Capulet” Dimitry Chupahin , Denis Kazachuk ja Eduard Zholnin asettuvat istumaan pöydän ääreen, kasvot yleisöön päin. Eleiltään ja ilmeiltään hillityt miehet liikuttavat pöytäpinnan alla olevilla magneeteilla nuppineuloja, jotka ovat pöydällä. Assosioin nuppineulat keskenään vihoittelevien Montagueiden ja Capuletien miekoiksi.

 Nuppineulat tanssivat taianomaisesti. Shakespearen tragedian mukaisesti ”tanssi” päättyy kuolemaan: Mercution ja Tybaltin veri roiskahtaa pöydälle. Lopuksi neulat haudataan tulitikkurasioissa. Esityksen päättää konkreettinen silmänisku.

Musiikillinen rytmi

 Yksi nykyteatterin keskeinen piirre on musiikillistaminen. Useimmissa Shakespeare – Laboratoryn kohtauksissa käytetään musiikkia, jonka rytmi ja tunnelma rinnastuvat kohtauksen aiheena olevan klassikkotekstin rytmiin ja tunnelmaan. Myös näyttelijöiden puhe (puhemelodiat, äänensävyt, ja eri kielet) toimii esityksessä ensisijaisesti musiikin kaltaisena auditiivisena elementtinä.

 Pietarin teatteriakatemian viidennen vuosikurssin opiskelijoiden oivaltavissa kuvissa on yhtäältä vahvaa tragediaa, toisaalta niissä vilisee shakespearemaisia humoristisia silmäniskuja. Nuorten taiteilijoiden kädenjäljessä on oivallusta ja tarkkuutta sekä ilmiömäistä kauneudentajua. Toivottavasti he rikastuttavat Turun kulttuurielämää myös tulevaisuudessa.

© 1955-2016 ГУ «Санкт-Петербургский Большой театр кукол»
Powered by V.Sergeevskiy